Kun Lake-Toba oli "nähty", oli aika siirtyä uusiin maisemiin. Uudet maisemat löytyisivät n. 700km:iä etelämmästä, vuoristokaupunki Bukittingi ja kraaterijärvi Lake Maninjau. Ainoo tapa kulkea sinne oli bussimatka Trans-Sumatra Highwaytä pitkin vuoriston läpi. Keleistä riippuen matkan pituudeksi annettiin 15-23 tuntia. No ei siinä, liput taskuun ja menoksi.


Postailua Parapatin Pussikeskuksella!

Heti alkumetreillä alettiin valkonaamoilta ottaan luuloja pois. Itseasiassa bussi oli yllättävän siisti, mutta ne penkit...Ja olisi jotenkin luullut, että paikalliset olisivat tottuneet paikalliseen bussikulttuuriin, mutta ei ihan. Porukka laattaili aivan holtittomasti koko reissun ja Juhana oli todella lähellä ottaa päälleen oksahitin, mutta onneksi tyttö ilmoitti tulevasta vaarasta karseella mörinällä!


Vielä on niin kivaa että...

Bussissa ei luonnollisestikkaan ollut wc:tä, joten pojat nappasivat aivan kiltisti Immodiumit helttaan siltä varalta että pakissa alkaa hulinat. Siinä oli itseasiassa jossain vaiheessa yötä kun niitä ohiuksia katseli todella lähellä vetää kaikki loputkin napit naamariin sieltä repusta jos vaikka hyvällä tuurilla olisi lähtenyt taju. Oli sit Suomen mittakaavassa melkosen tiukkoja ohituksia muutama.


Härkälaumabloki!

Loppujen lopuksi matka taittui kuitenkin kohtuullisen hyvin lukuunottamatta n. 2km:n matkaa, josta tulva oli vienyt tien kokonaan. Autoja ja rekkoja oli kiinni sielä täälä, mutta meidän kuski vaan raatoi ja apukusiki löi lankkua renkaiden alle ja läpi mentiin että heilahti! Toinen asia mitä ainakaan meikäläinen ei tajunnut oli se paikallinen rallatus, joka pauhasi läpi yön radiosta. Koko keikka kesti vajaat 16 tuntia ja perillä Bukittingissä oltiin 17.2 joskus ysin pintaan aamulla.


Aamuyön stoppi..muslimit moskeijassa ja pojat ottamassa happee!