Jees, elikäs nyt vuorossa olisi Vietnam. Oka tuikkaa meitä vastaan Hanoihin suoraan jostain Laosin takamailta, joten siitä se sitten taas lähtee. Uusia settejä siis luvassa maaliskuun lopulla!


Analle uutta jakkua..

Elikäs viimeinen etappi Indonesiassa oli Padangin kaupunki. Miljoona ihmistä ja perushärdelli päällä. Padangissa olimme yhden täyden päivän. Yllättävän leppoinen kaupunki suuresta ihmismäärästä huolimatta. Uskomatonta kaupungissa oli, että emme törmänneet kuin yhteen länsimaiseen pariskuntaan koko aikana. Oli kieltämättä hiukan objekti-olo kun jokainen ihminen katsoo kuin alkuasukasta. Silti kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja kaikki sujui ilman minkäälaisia ongelmia.


Merenrantanäkymää Padangista


Tähän  kuvaan päätettiin Indonesian keikka

Koska matkustelu on rankkaa touhua, jouduimma Kuala Lumpuriin päästyämme ottamaan "loman" lomailusta ja varasimme ökyhotellin keskustasta. Samaan syssyn myös Pete lensi Japanista meitä vastaan  ja KL:ssä oli uusi rytmiryhmä koossa.

 
Poikien välietapin ökyhotelli

Kauheella tuuriilla juuri samana viikonloppuna (25.2) myös Muse veti keikan KL:ssä. Keikka oli loppuunmyyty, mutta ajattelimme kuitenkin mennä kuikuilemaan stadionin edustalle joskohan sieltä jotkut liput irtoisi..ja irtoshan sieltä! Liput kustansi 11egee ja paikat oli ihan ok.

 
Bellamy ja pojat vauhdissa


Kädet ilmaan!

Hyvin ne veti, ei voi oikeen muuta sanoo. Fiilis oli loistava ja jonkun pualtoista tuntii Muse soitti. Keikan jälkeen valuttiin takas hotellille ja KYLLÄ, huonepalvelusta bissee ja hampparia! Siinä kieltämättä alko jo touhu hieman hymyilyttämään ja siinä kelattiin että käsistähän tää nyt lähti.


"Etsä viitsis tuoda tänne kutoskerrokseen jotain pientä purtavaa?!"

Noniin ja pojat ruotuun takas! Maanataina tuikattiin sitten Genting Highlandille, jossa oli maailman suurin hotelli (6118 huonetta) ja järjetön casinoalue. Siellä pyörittiin yks päivä ja illalla mentiin casinolle muka pelaan..no eihän meillä ny varaa ollu sielä mitään pelata! Kinukkimummot veti sellasilla rahatukoilla rulettin merkkejä että ei ollu pojilla mitään asiaa niihin kekkerihin. Oli se mielettömän kokoinen alue ja kyllä raha liikkui! Genting oli ihan hieno alue vuoren päällä, mutta normaaliin hintatasoon nähden pirun kallis.


Itse aluelle kuljettiin gondolihissillä


Jo First World hotellin respa näytti normaalin lentokentän aulalta

27.2 pojat palasivat Penangille pesemään kamoja ja hakemaan opiskelijaviisumia koululta, koska rajalla meinas tulla virkailijoiden kanssa pystypaini kun ne ei oikein ymmärtäny et miks me ei olla jaksettu hakee niitä viisumeita koululta vaikka ne on ollut sielä valmiina jo 2kk:tta. Liian hapokasta, ei oo pystyny!

Bukittingi osoittautui aikas mukavaksi pinehköksi (Lahden kokoinen) vuoristokyläksi. Kenelläkään ei ollu kiire mihinkään ja muutenki kujilla aisti todella leppoisen ilmapiirin. Täälä tutustuimme puolalaiseen, Singaporessa opiskelevaan, pariskuntaan jonka kanssa tuikattiin päivän kierrokselle lähimaastoon. Samalle kierrokselle osallistui myös kohlo irokeesikanukki ja aussiopettaja Jakartasta. Tosi hyvä nippu ja hauskaa oli, itse retki oli kyllä melkonen turistikierros. 
Bukittingi keskellä vuoristoo..


Huntua monenlaista..


Kanjonin tynkää Bukittingista

Bukittingissä vietimme pari päivää ja se oli juuri sopivasti. Safka oli todella halpaa (annokset 1-2egee) ja loppupeleissä yöpyminenkään ei ollut paha (7egee per huone per yö). Kiva kylä ja pari päivää maksimi. Maanantaina 19.2 suunnattiin heti aamutuimaan paikallisbussiasemalle ja taas dösäkeikka edessä PRKL!


Paikalliset spedet ja meidän roolipelibussi

Kyllä taas oli reissu. Siis sen Maninjaun kraaterijärvi PITI olla aivan tossa lähellä, maksimi tunti bussilla. MAKSIMI TUNTI MY ASS!! Hirveellä runnomisella sisään ja rinkat katolle kun bussi muka lähtee ihan just. Paikat oli kun possujunassa, ei vaan siis mahtunu niihin penkkeihin istuun. Sit sisään alko lappaan kaikenmaailman jonglööriä, myyjää ja pillipiiparia. Kauhee härdelli päällä. "Osta katkarapuja ja jotain kahvin papuja?!" NÄYTÄNKS MÄ SILTÄ ET MÄ OSTAN JUST TÄHÄN VÄLIIN SULTA TÄÄLTÄ BUSSISTA JUMALAUTA KATKARAPUJA!? Huhhuh, no jonku 40min jälkeen päästiin liikkeelle. Ja sit n.15min siitä pysähdyttiin kun kuski meni parturiin. Siinä vaiheessa katoin Juhanaan että kohta lähtee ranteet auki! Sit pysähdyttiin vielä kerta kun kuskin kaverin oli pakko päästä safkaan kesken matkan. Koko keikka kesti 3h ja sit kun ei taas tiedetty yhtään et missä sielä Lake Maninjaulla piti jäädä pois siitä bussista niin tottakai meidät jätettiin johki pellolle. Sit vaan istuttiin alas ja vedettiin aivan hillittömät naurut et morjes mitä touhuu!


Aikas röyhkeet maisemat

Siinä kun vähän aikaa pyörittiin niin löyty todella siisti kämppä järven rannalta. Hinta oli kyl kalliimpi (8egee yö per huone), mut siinä alko oleen jo niin niitissä et ei enää kiinnostanu alkaa kierteleen. Eka ilta meni puhtaasti lööbaillessa ja ansaittujen kahden Bintangin jälkeen goisaan. Samoissa mökeissä oli yötä myös suomalainen, Hongkongissa asuva, pariskunta, joiden kanssa seuraavana päivänä vuokrasimme auton ja kuskin ja lähdimme kiertämään kraaterijärveä ympäröivää vuorijonoa. Kraaterin reunoilta oli kyllä todella röyhkeetä maisemaa.


Taustalla järvi, edessä perinteinen Minangabautalo

Takaisintulomatkalla jäimme lähikylässä pois ja vuokrasimme fillarit, joilla oli tarkoitus kiertää Maninjau-järvi. Matka olisi muka 75km ja sen vuoksi siirsimme lähtöä seuraavaksi aamuksi. Ilta meni suomalaispariskunnan kanssa bisseä juoden ja korttia lätkien.


Arska laskee tääläkin..

Ei reissua ilman kunnon sairasta uneksimissettiä. Osittain ainakin meikäläinen koittaa sysätä osasyytä malarilääke Lariamin piikkiin, oli meinaan jälleen niin vahvaa näyttöä! Kumpikin meni nukkuun jo hyvissä ajoin ja Juhana kerkesi jo nukahtaan ja meikäläinenkin oli vaipunut sellaiseen puolihorrokseen. Yhtäkkiä Juhana pomppaa ylos ja huutaa: MIKÄ, AAARRRGHHH! ja kattoo mun yli sängyn ylälaitaan. Mä olin siinä et mitä helvettiä ja koitin kattoo et mikä siä on. Huuto jatku ja mä kelasin et nyt pois ja äkkiä, siä on vähintään oltava joku rotta-apina. Ei muuta kun äkkiä pois sängystä. Mä aloin vuorostaan nyt huutaan ja tetsasin Juhanan yli uimahypyllä moskiittoverkkoon. Nyt puolestaan vasta Juhana heräsi ja ihemtteli et mitä täälä tapahtuu ku mä huudan ku sikaa tapettas ja runnon sängystä pois. No tottakai mä sotekeennuin siihen moskiittoverkkoon ja kauheella rytinällä tonttiin. Juhana perässä. Sit Juhana huutaa mulle et RAUHOTU ja mä takas et RAUHOTU ite! Kun syke oli tasaantunut niin takas nukkuun ja siinä katottiin kelloo, 22.30. Mä vielä kuulin ennen tätä episodia kuinka paikalliset höpöttivät viereisessä kahvilassa ja lapset nauroivat. Karseen huudon ja kiroilun jälkeen pihalle laskeutui kuoleman hiljaisuus ja kuului vain lapsen itku. Että näin! Ois hauska tietää et mitähän ne paikalliset meistä kelas!?


Kauhujen sänky!

Viimosena päivänä otettiin kevyt pyörälenkki. Eli suomalaisittain niin lujaa kun pääsi koko järvi ympäri vajaassa kolmessa tunnissa. Hyvä että kerkes tajuun niitä ympäröiviä maisemia. Ja loppuilta aivan niitissä. Sit kävästiin ostamassa liput Padangiin, josta meillä oli lento takaisin Kuala Lumpuriin. Seuraavana aamuna matka jatkui maasturilla Lake Maninjaulta Padangiin.

 
Näkymää takapihalta


Juhana veti tasapainoilut ojan reunalla ja huonostihan siinä kävi tottakai!

Kun Lake-Toba oli "nähty", oli aika siirtyä uusiin maisemiin. Uudet maisemat löytyisivät n. 700km:iä etelämmästä, vuoristokaupunki Bukittingi ja kraaterijärvi Lake Maninjau. Ainoo tapa kulkea sinne oli bussimatka Trans-Sumatra Highwaytä pitkin vuoriston läpi. Keleistä riippuen matkan pituudeksi annettiin 15-23 tuntia. No ei siinä, liput taskuun ja menoksi.


Postailua Parapatin Pussikeskuksella!

Heti alkumetreillä alettiin valkonaamoilta ottaan luuloja pois. Itseasiassa bussi oli yllättävän siisti, mutta ne penkit...Ja olisi jotenkin luullut, että paikalliset olisivat tottuneet paikalliseen bussikulttuuriin, mutta ei ihan. Porukka laattaili aivan holtittomasti koko reissun ja Juhana oli todella lähellä ottaa päälleen oksahitin, mutta onneksi tyttö ilmoitti tulevasta vaarasta karseella mörinällä!


Vielä on niin kivaa että...

Bussissa ei luonnollisestikkaan ollut wc:tä, joten pojat nappasivat aivan kiltisti Immodiumit helttaan siltä varalta että pakissa alkaa hulinat. Siinä oli itseasiassa jossain vaiheessa yötä kun niitä ohiuksia katseli todella lähellä vetää kaikki loputkin napit naamariin sieltä repusta jos vaikka hyvällä tuurilla olisi lähtenyt taju. Oli sit Suomen mittakaavassa melkosen tiukkoja ohituksia muutama.


Härkälaumabloki!

Loppujen lopuksi matka taittui kuitenkin kohtuullisen hyvin lukuunottamatta n. 2km:n matkaa, josta tulva oli vienyt tien kokonaan. Autoja ja rekkoja oli kiinni sielä täälä, mutta meidän kuski vaan raatoi ja apukusiki löi lankkua renkaiden alle ja läpi mentiin että heilahti! Toinen asia mitä ainakaan meikäläinen ei tajunnut oli se paikallinen rallatus, joka pauhasi läpi yön radiosta. Koko keikka kesti vajaat 16 tuntia ja perillä Bukittingissä oltiin 17.2 joskus ysin pintaan aamulla.


Aamuyön stoppi..muslimit moskeijassa ja pojat ottamassa happee!

Jees elikäs ana-oka -akselista eka puolisko otti 10.2 suunnaksi Sumatran ja Lake Toban. Keikka lähti Penangilta, josta tuikattiin lautalla Medaniin ja reissun PITI kestää 5h, mutta lopulta YLLÄRI lautasta hajos kesken reissun jotain ja matka veny vajaaseen 8 tuntiin. No ei siinä, viisumit passiin ja äkkiä joku vehje alle koska haluttiin vielä samana iltana päästä Parapattiin, josta pääsisi helposti lautalla eteenpäin. Kauheella säkällä kerettiin viimeseen minivaniin. Pari tuntia painettiin talla pohjassa ja sit alko taas perussäätö. Ekaks viimeselle tyhjälle paikalle nousi todella isokokoinen punahilkka kakkine kasseineen. Sit jatkettiin matkaa joku 15min ja vedettiin auto sivuun..että mitäs ny..ni jumankauta sieltä ekaks runnotaan mun syliin joku sylinteri ja sit yks kaveri istutettiin sen punahilkkamummun syliin. Siinä vaiheessa katottiin sitä kuskia et ooksä jätkä tosissas..oli se ja taas mentiin! Minivanikeikka otti 6h ja Parapattiin päästiin puolen yön paikkeilla. Sieltä eka Lonely Planetin suosittelema luukku alle ja taju pois.


Melkosen karua torimaisemaa Parapatilta..

Seuraavana aamuna tuikattiin heti aamutuimaan lautalla Samosirin saarelle, joka sijaitsee siis Lake Toban keskellä. Samosirillä oikeastaan kaikki aktiviteetit keskittyivät TukTuk niemelle johon myös me asetuimme. Uskomaton paikka. Näkymät kuin alpeilla ja ilmasto kuin hyvänä kesäpäivänä Suomessa. Toballa sinällään aktiviteetteja ei kauheasti ollut. Yhtenä päivänä vuokrattiin fillarit ja lähdettiin kiertämään saarta..vajaat 50km sotkettiin ja kumpikin aivan niitissä koko loppupäivän. Ystävänpäivänä täräytettiin aussipariskunnan ja rastajenkin kanssa oikeen kunnon tumut mm. palmuviinillä. Yhteensä Toballa olimme 4 täyttä päivää. Päivät meni maisemia ihaillessa ja Toba-järven makeavetisessä, 490m syvässä järvessä lilluessa. Erikoismaininnan Toba saa aivan uskomattomista ihmisistä. Siis ei perusnegativinen suomipoika vaan kertakaikkiaan pysty tajuamaan, että kuinka se paikallinen jengi voi olla niin iloista, ystävällistä ja kaikin puolin positiivista porukkaa. Jos allekirjoittanut olisi kokenut muutaman vuoden sisään omassa maassaan mm. tsunamin, muutaman aivan sairaan maanjäristyksen, tulvia ja pari pommi-iskua niin on olemassa aivan pieni mahdollisuus että ei juuri läppä lentäisi ja tervehdykset kaikille ulkomaalaisille juuri raikaisi.


Terdenäkymää Tobalta.


Pientä kuntoiluu ja isoo palamista


Meidän möksä..4egee yö, ei paha..


Paikallisten herkku, Durian..sellasta sinapin makuista muovailuvahaa


Jokainen oman arvonsa tunteva ravintola pitää listallaan myös piripäille suunnatun vaihtoehdon, taikasienet!


Kraaterin seinät kohosivat vuorijonona ympäri Toba-järven


Melko surrealistinen olo tuli välillä kun tajus et sitähän ollaan aivan järjettömän isossa kraaterissa koko ajan!