Indonesian Sumatra ja Lake Toba

Jees elikäs ana-oka -akselista eka puolisko otti 10.2 suunnaksi Sumatran ja Lake Toban. Keikka lähti Penangilta, josta tuikattiin lautalla Medaniin ja reissun PITI kestää 5h, mutta lopulta YLLÄRI lautasta hajos kesken reissun jotain ja matka veny vajaaseen 8 tuntiin. No ei siinä, viisumit passiin ja äkkiä joku vehje alle koska haluttiin vielä samana iltana päästä Parapattiin, josta pääsisi helposti lautalla eteenpäin. Kauheella säkällä kerettiin viimeseen minivaniin. Pari tuntia painettiin talla pohjassa ja sit alko taas perussäätö. Ekaks viimeselle tyhjälle paikalle nousi todella isokokoinen punahilkka kakkine kasseineen. Sit jatkettiin matkaa joku 15min ja vedettiin auto sivuun..että mitäs ny..ni jumankauta sieltä ekaks runnotaan mun syliin joku sylinteri ja sit yks kaveri istutettiin sen punahilkkamummun syliin. Siinä vaiheessa katottiin sitä kuskia et ooksä jätkä tosissas..oli se ja taas mentiin! Minivanikeikka otti 6h ja Parapattiin päästiin puolen yön paikkeilla. Sieltä eka Lonely Planetin suosittelema luukku alle ja taju pois.

Melkosen karua torimaisemaa Parapatilta..

Seuraavana aamuna tuikattiin heti aamutuimaan lautalla Samosirin saarelle, joka sijaitsee siis Lake Toban keskellä. Samosirillä oikeastaan kaikki aktiviteetit keskittyivät TukTuk niemelle johon myös me asetuimme. Uskomaton paikka. Näkymät kuin alpeilla ja ilmasto kuin hyvänä kesäpäivänä Suomessa. Toballa sinällään aktiviteetteja ei kauheasti ollut. Yhtenä päivänä vuokrattiin fillarit ja lähdettiin kiertämään saarta..vajaat 50km sotkettiin ja kumpikin aivan niitissä koko loppupäivän. Ystävänpäivänä täräytettiin aussipariskunnan ja rastajenkin kanssa oikeen kunnon tumut mm. palmuviinillä. Yhteensä Toballa olimme 4 täyttä päivää. Päivät meni maisemia ihaillessa ja Toba-järven makeavetisessä, 490m syvässä järvessä lilluessa. Erikoismaininnan Toba saa aivan uskomattomista ihmisistä. Siis ei perusnegativinen suomipoika vaan kertakaikkiaan pysty tajuamaan, että kuinka se paikallinen jengi voi olla niin iloista, ystävällistä ja kaikin puolin positiivista porukkaa. Jos allekirjoittanut olisi kokenut muutaman vuoden sisään omassa maassaan mm. tsunamin, muutaman aivan sairaan maanjäristyksen, tulvia ja pari pommi-iskua niin on olemassa aivan pieni mahdollisuus että ei juuri läppä lentäisi ja tervehdykset kaikille ulkomaalaisille juuri raikaisi.