Bukittingi osoittautui aikas mukavaksi pinehköksi (Lahden kokoinen) vuoristokyläksi. Kenelläkään ei ollu kiire mihinkään ja muutenki kujilla aisti todella leppoisen ilmapiirin. Täälä tutustuimme puolalaiseen, Singaporessa opiskelevaan, pariskuntaan jonka kanssa tuikattiin päivän kierrokselle lähimaastoon. Samalle kierrokselle osallistui myös kohlo irokeesikanukki ja aussiopettaja Jakartasta. Tosi hyvä nippu ja hauskaa oli, itse retki oli kyllä melkonen turistikierros. 
Bukittingi keskellä vuoristoo..


Huntua monenlaista..


Kanjonin tynkää Bukittingista

Bukittingissä vietimme pari päivää ja se oli juuri sopivasti. Safka oli todella halpaa (annokset 1-2egee) ja loppupeleissä yöpyminenkään ei ollut paha (7egee per huone per yö). Kiva kylä ja pari päivää maksimi. Maanantaina 19.2 suunnattiin heti aamutuimaan paikallisbussiasemalle ja taas dösäkeikka edessä PRKL!


Paikalliset spedet ja meidän roolipelibussi

Kyllä taas oli reissu. Siis sen Maninjaun kraaterijärvi PITI olla aivan tossa lähellä, maksimi tunti bussilla. MAKSIMI TUNTI MY ASS!! Hirveellä runnomisella sisään ja rinkat katolle kun bussi muka lähtee ihan just. Paikat oli kun possujunassa, ei vaan siis mahtunu niihin penkkeihin istuun. Sit sisään alko lappaan kaikenmaailman jonglööriä, myyjää ja pillipiiparia. Kauhee härdelli päällä. "Osta katkarapuja ja jotain kahvin papuja?!" NÄYTÄNKS MÄ SILTÄ ET MÄ OSTAN JUST TÄHÄN VÄLIIN SULTA TÄÄLTÄ BUSSISTA JUMALAUTA KATKARAPUJA!? Huhhuh, no jonku 40min jälkeen päästiin liikkeelle. Ja sit n.15min siitä pysähdyttiin kun kuski meni parturiin. Siinä vaiheessa katoin Juhanaan että kohta lähtee ranteet auki! Sit pysähdyttiin vielä kerta kun kuskin kaverin oli pakko päästä safkaan kesken matkan. Koko keikka kesti 3h ja sit kun ei taas tiedetty yhtään et missä sielä Lake Maninjaulla piti jäädä pois siitä bussista niin tottakai meidät jätettiin johki pellolle. Sit vaan istuttiin alas ja vedettiin aivan hillittömät naurut et morjes mitä touhuu!


Aikas röyhkeet maisemat

Siinä kun vähän aikaa pyörittiin niin löyty todella siisti kämppä järven rannalta. Hinta oli kyl kalliimpi (8egee yö per huone), mut siinä alko oleen jo niin niitissä et ei enää kiinnostanu alkaa kierteleen. Eka ilta meni puhtaasti lööbaillessa ja ansaittujen kahden Bintangin jälkeen goisaan. Samoissa mökeissä oli yötä myös suomalainen, Hongkongissa asuva, pariskunta, joiden kanssa seuraavana päivänä vuokrasimme auton ja kuskin ja lähdimme kiertämään kraaterijärveä ympäröivää vuorijonoa. Kraaterin reunoilta oli kyllä todella röyhkeetä maisemaa.


Taustalla järvi, edessä perinteinen Minangabautalo

Takaisintulomatkalla jäimme lähikylässä pois ja vuokrasimme fillarit, joilla oli tarkoitus kiertää Maninjau-järvi. Matka olisi muka 75km ja sen vuoksi siirsimme lähtöä seuraavaksi aamuksi. Ilta meni suomalaispariskunnan kanssa bisseä juoden ja korttia lätkien.


Arska laskee tääläkin..

Ei reissua ilman kunnon sairasta uneksimissettiä. Osittain ainakin meikäläinen koittaa sysätä osasyytä malarilääke Lariamin piikkiin, oli meinaan jälleen niin vahvaa näyttöä! Kumpikin meni nukkuun jo hyvissä ajoin ja Juhana kerkesi jo nukahtaan ja meikäläinenkin oli vaipunut sellaiseen puolihorrokseen. Yhtäkkiä Juhana pomppaa ylos ja huutaa: MIKÄ, AAARRRGHHH! ja kattoo mun yli sängyn ylälaitaan. Mä olin siinä et mitä helvettiä ja koitin kattoo et mikä siä on. Huuto jatku ja mä kelasin et nyt pois ja äkkiä, siä on vähintään oltava joku rotta-apina. Ei muuta kun äkkiä pois sängystä. Mä aloin vuorostaan nyt huutaan ja tetsasin Juhanan yli uimahypyllä moskiittoverkkoon. Nyt puolestaan vasta Juhana heräsi ja ihemtteli et mitä täälä tapahtuu ku mä huudan ku sikaa tapettas ja runnon sängystä pois. No tottakai mä sotekeennuin siihen moskiittoverkkoon ja kauheella rytinällä tonttiin. Juhana perässä. Sit Juhana huutaa mulle et RAUHOTU ja mä takas et RAUHOTU ite! Kun syke oli tasaantunut niin takas nukkuun ja siinä katottiin kelloo, 22.30. Mä vielä kuulin ennen tätä episodia kuinka paikalliset höpöttivät viereisessä kahvilassa ja lapset nauroivat. Karseen huudon ja kiroilun jälkeen pihalle laskeutui kuoleman hiljaisuus ja kuului vain lapsen itku. Että näin! Ois hauska tietää et mitähän ne paikalliset meistä kelas!?


Kauhujen sänky!

Viimosena päivänä otettiin kevyt pyörälenkki. Eli suomalaisittain niin lujaa kun pääsi koko järvi ympäri vajaassa kolmessa tunnissa. Hyvä että kerkes tajuun niitä ympäröiviä maisemia. Ja loppuilta aivan niitissä. Sit kävästiin ostamassa liput Padangiin, josta meillä oli lento takaisin Kuala Lumpuriin. Seuraavana aamuna matka jatkui maasturilla Lake Maninjaulta Padangiin.

 
Näkymää takapihalta


Juhana veti tasapainoilut ojan reunalla ja huonostihan siinä kävi tottakai!