Mikäs separiporukka se siinä??? 3D-leffateatterissa haileffaa jännäämässä...

Taipaleemme Balille alkoi siis Maleessian pääkaupungin Kuala Lumpurin pysähdyksellä. Hommattiin bussiliput muutama päivä aiemmin ja aamulla 13.1 Penangilta kommunistijyrään kuudeksi tunniksi (5,5 €/hlö). Tämä ei ollut tosin ihan perusdösä, sillä penkit olivat sellaisia sohvanpuolikkaita, joten bussimatka oli OIKEASTI jopa melkein viihtyisä.

Juhana ja kumppaninsa (matka- sellainen) Petteri olivat jo pari päivää aiemmin lähteneet Cameron Highlandsille ja olivatkin jo muutama tunti meitä ennen KL:ssa. Meidät jätettiin Maybankin pääkonttorin eteen ja siitä hetken arvottuamme ja tarvottuamme löysimme jätkät. Majapaikkana toimi kehuja saanut Number Eight -niminen hostelli. Viikonloppuhintaa maksoimme kahden hengen huoneesta 85 rähmylää yöltä eli noin 17 euroa ja seisova aamiaispöytä kuului hintaan. Paikka oli kehunsa ansainnut eli suositellaan siellä päin piipahtaville budjettimatkaajille!

Kuala Lumpur oli täynnä tämännäköisiä hämäräveikkoja

Ensimmäisenä iltapäivänä pyörittiin monttu auki aivan järkyttävän kokoisella Times Square -ostarilla. Ostarin kokoluokkaa hahmottaa se, että joku noheva arkkitehtinuorukainen oli päättänyt ympätä huvipuiston ostarin kaavoitussuunnitelmaan. Jotain järkee… Juhana ja Petteri olivat varanneet johonkin haikaloista kertovaan 3D-leffaan liput ja sinne mentiin sitten koko kööri. Se oli sellainen tunnin luontodokkaripläjäys, jonka pääosaa esitti sujuvaa englantia puhuva merikilpikonna.

Mistä täältä pääsee poooois?!




Samainen pikkuostari Times Square, jossa myös 3D-leffan kävimme katsomassa, sisälsi tietenkin myös huvipuiston kuten kaikkien vähänkään kunnioitusta nauttivien ostarien tulisi sisältää...

Illan päätteeksi menimme paikallista ravintolakulttuuria arvostavina nuorukaisina Irkku-pubiin olusille. Tämä kostautui nopeammin kuin arvasimmekaan. Laskussa. Olut oli jotain 4,5 €. Jäi yhteen…

Toisena päivänä lähdimme suhteellisen hyvä aamupalan jälkeen tarpomaan KL Towerille. Se on sellainen 420 metriä korkea näsinneulakopio. Näkymät olivat tosi makeet, mutta meidän kärsivällisyydellä tulimme aika vauhdilla sieltä alas. Alhaalla, KL Towerin juurella törmäsimme australialaiseen A.J. Hackett extreme-firman promopöytään, jossa kerrottiin, että 50 rihmulaa (10 egee) maksamalla pääsee sellaiseen pallonmuotoiseen metallikaiteilla ympäröityyn hökötykseen, joka vaijereitten varassa singahtaa taivaalle niin saatanan lujaa. Ne vielä sanoivat, että voittaa helposti formulan kiihdytyksessä. Olimme heti myytyjä. Kaipasimmekin tokkuraiseen aamuun vähän jotain adrenaliinipommia. Lähestyimme spottia ja siellä raikui jo kovaan ääneen Rage Against The Machine. Allekirjoittaneet ottivat ekan pompun ja voidaan rehellisesti sanoa, että KYLLÄ LÄHTI! Kuin pikkutytöt tulimme kirkuen alas ja huudettiin aussipaskiaisille UUDESTAAN!!! Saatiin se toinen pomppu puoleen hintaan. Ja kamera kuvasi koko ajan meidän suoriutumista, joten saatiin oikein DVD muistoksi.

Maisemaa KL Towerista. Tuo pikkutönö on Petronas Towers


Vielä ei anti-gravity machinessa tunnu missään..


..ja nyt TODELLAKIN TUNTUU!!

Adrenaliinihöyryistä selvittyämme jolkoteltiin Petronasin torneille. Isothan ne olivat. Mitäpä niistä muuta kertoisi. Ylös emme päässeet, koska olivat jostain syystä päättäneet pitää puljun kiinni tämän kauniin päivän. Muutama pakollinen Petronas-valokuva ja sitten kauppoja kiertelemään. Reefin kaupasta meille tarttui mukaan vähän paitaa (tietysti hihattomia) ja shortsia. Ostimme myös identtiset kuulokkeet iPodeihimme, koska pelkäsimme, että jommallekummalle iskisi kuulokekateus. Sellaiset Sonyn melua eristävät vaikunpoistajat olivat yli puolet halvemmat KL:ssa, kuin Suomessa. Paljon olisi ollut ostettavaa, mutta päätimme jättää jotain krediittejä vielä loppureissulle käytettäväksi. Tämä osoittautui joiltain osin virheliikkeeksi, koska seuraavat kaksi viikkoa Balilla Ana etsi erästä KL:ssa näkemäänsä Quicksilverin hupparia tuloksetta ja täysin murtuneena.

Illalla alkoi vettä ropistella, kun suuntasimme illallista nauttimaan. Kiinalainen ruokala tarjosi keskikertaiset ruoat nälkäiselle poppoolle. Vedentulosta johtuen jouduimme odottelemaan raflassa sisällä reilun tunnin. Viereisen pöydän paritusepisodi aiheutti pojissa lievää hämmennystä. Ensin katselimme, että onpas tytöt siinä pestyinä ja laitettuina lähteneet iltaa istumaan, kunnes leveäkauluksinen, laiha, epämiellyttävän näköinen, elämäntapahäviäjä parittaja tuli paikalle kännykkä kourassa ja pisti tyttöjä yksitellen puhelinsoittojen mukaan sateeseen tienestejä hankkimaan. Herrasmiehenä parittaja toi tytöille oikein sateenvarjot.

Perusnäkymää keskustasta

Seuraavana aamuna kävimme KL Towerin myyntipisteeltä hakemassa Formula 1 -liput. Antti Jonnalle ja Olli Pasille, Sakulle, Emilialle ja Henkalle. Halvimmat kisaviikonloppuliput maksoivat 10 euroa tsipale. Formulat ajelevat Kuala Lumpurissa siis 6-8.4. Päätettiin samalla tehdä huonevaraukset kisaviikonlopulle hyväksi havaitusta Number Eighistä. Myöhemmin kuitenkin Olli joutui peruuttamaan varauksen, koska paikan taso ei vastannut Finlandiasta saapuvan hienoperseökyseurueen residenssivaatimuksia. J

Aamupäivä meni pyöriessä ja lopulta nokat kohti KL:n lentokenttää. Juhanan kaveri P. Günter erosi tässä vaiheessa porukasta ja lähti seuraavana päivänä Skandinaviaa kohti. Kentälle meno sujui kohtuullisen vaivattomasti, vaikka onkin pienoisen matkan päässä. Ensin Monoraililla KL Senterille, josta Air Asian oma jyrä kuljetti meidät tunnissa kentälle (kuljetus 9 rähmylää eli pari euroa per naama). Kyseessä oli Air Asia -lentoyhtiön ikioma köyhille rakennettu terminaali…

Joukkuekuva hostellin edestä ennen lentokentälle lähtöä

Ei siinä kauaa ehditty kolmisin olemaan, kun eräs sälli tuli Juhanan viereen ja sanoi: ”Moi, mitä jätkä?” Herrasmies oli nimeltään Juha, joka oli vaihto-opiskelureissulla hänkin. Tosin hänen osaltaan paluu Suomeen odotti jo viikon päästä. Juha opiskeli jossain pikkukaupungissa Malesiassa Penangilta pohjoiseen. Hän tunsi Juhanan jostain.. ööö.. jostain Tampereelta.. Varmaan jossain rilluttelureissulla törmänneet. Juha on siis teekkari. No, aina on tilaa hyvälle miehelle ja ei muuta kuin Juha poppooseen mukaan. Kone kohti Balia lähti klo 16:40 ja tunnelmat olivat katossa! Varsinkin, kun Olli löysi Bounty-suklaata lentokentältä!