Lähdimme Koh Ngailta aamun koitteessa (21.12) jatkamaan matkaa kohti Koh Phi Phi saarta, mutta tällä kertaa ilman kultakutriamme Juhanaa. Juhana lähti tunti meidän jälkeemme Penangille viettämään joulua perheensä kanssa. Matka Koh Lantalle taittui melko eksoottisella long tail boat:lla, joka ei juuri jättänyt ketään kylmäksi.

Pelkoa ja inhoa Long Boat:ssa

Paikalliset nostivat vielä hiukan jengin sykettä keskellä merta kun moottori sammui ja jakari kaivettiin lennosta apuun.

Lantan satamassa yritimme parhaamme mukaan säätää majoitusta Phi Philtä. Lopulta matkatoimiston nainen sai hommattua meille kämppävarauksen parille päivälle, mutta yhden kämpän varaaminen kuudelle henkilölle epäilytti hieman. Tarkoituksena oli katsoa toista majoitusta paikan päältä.

 

Matka Lantalta Phi Phille oli varsin mielenkiintoinen. Paikalliset pullonpohjaveneet ovat yllättävän kiikkeriä ja suoraan sanoen paskoja kulkuneuvoja niille suunniteltuun tarkoitukseen eli merellä kulkemiseen. Jossain vaiheessa myräkkää paatti pysähtyi ja pelastusliivejä alettiin roudata ympäri laivaa. Siinä vaiheessa oli tämän matkaseurueen huumori jo vähän koetuksella. Tytöt hakivat vuoron perään happea kannelta, mutta me pojat taisteltiin väkisin sisätiloissa oksennukset kurkunpäässä.

Nää narut ei kelpaa edes lokeille enää..

Keikutuksen jälkeen pääsimme kuitenkin yhtenä kappaleena Phi Phi –saarelle. Ensi askeleet laiturilla olivat pienoinen järkytys pieneltä hiljaiselta saarelta tulevalle joukollemme. Paikallisten tyrkytyksistä ja ruotsalaisten paljoudesta ymmärsimme kyseessä olevan hieman eri kaliiberin paikka kuin mitä esim Koh Lanta ja Koh Ngai olivat. Reput heitimme paikalliseen kottikärrytaksiin ja suuntasimme kulkumme Anita's Guest Housea kohti. Ja ensimmäinen mitä Guest Housella näemme ovat opiskelutoverimme Penangilta, Niko ja Tero! Eli muutkin hakevat opiskelumotivaatiota Thaimaan lomakohteista…

Vasemmalla infernaalinen tulitaiteilija Nico ja lähes samaa kastia oleva Tero vieressä

Guest House oli rivitalotyyppinen kyhäelmä, jonka huone nro 7:ään änkesi lopulta kuuden suomalaisen joukko! Emme siinä jaksaneet enää etsiä toista kämppää ja sesonki vielä päällä niin päätettiin taistella pari yötä jollakin keinolla. Koko porukka safkalle Nikon ja Teron kera läheiseen raflaan, jossa (jälleen kerran) huumevieroituksesta karannut äijä oli päässyt bilesaaren tarjoilijaksi. Ei siitä sen enempää… Phi Phi otti tsunamin aikana kovasti osumaa ja se näkyi myös katukuvassa. Keskeneräistä rakentamista oli todella paljon ja se hieman häiritsi tunnelmaa sekä maisemia. Phi Phi on kuitenkin pinnanmuodoiltaan, rannoiltaan ja luonnoltaan erittäin kaunis paikka, mutta turismia (ruotsalaisturismia) alkaa olla jo hieman liikaa.

 

Ensimmäisenä iltana istuskelimme ensin kämpillä ja silmät pyöreänä seurasimme Nikon temppuilua diaboloilla. Nikon ja Teron hyvän myyntipuheen seurauksena päätimme lähteä iltaa istumaan Carpe Diem –nimiseen, erittäin chilliin rantaraflaan, jossa oli illalla luvassa tulishow'ta. Musiikkina oli mahtavaa akustista kitaransoittoa livenä! Tulishow oli alkamassa ja Niko veti ässän hihasta ilmoittautuessaan mukaan esiintyjien joukkoon. Ihailtavaa rohkeutta! Niko joutui myös opettajan rooliin näyttäessään paikalliselle maestrolle miten niitä tikkuja OIKEASTI heitellään. Show oli varsin viihdyttävää katsottavaa ja ilta kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Lukuun ottamatta häiritsevän suurta bättre folken edustusta! Uskomatonta touhua… Happotekno raikasi joissain paikoissa, mutta niihin rillutteluihin meidän joukkomme ei ensimmäisenä iltana uskaltautunut.

 

Toisena päivänä osa joukosta, tarkemmin Olli, Elina, Riikka ja Heidi (Oka, Jallu, Raakki ja Spiidi) lähtivät koko päivän venereissulle Phi Phin lähiseuduille. Ensimmäinen stoppi oli Maya Beachilla, tunnettu paremmin the Beach -elokuvan kuvauspaikkana. Todella kaunis paikka, mutta liikaa turisteja näkymiä pilaamassa. Hyvät snorklausvedet tosin! Muita pysähdyspaikkoja oli mm. Monkey Beach ja Bamboo Island, joista jälkimmäinen oli aivan uskomattoman hieno autio saari mahtavalla rannalla varustettuna. Paattimme suuresta koosta johtuen emme pystyneet telakoitumaan aivan rannan viereen, joten jouduimme ottamaan alle merikajakit. Riikan kanssa olimme toinen taistelupari, kun taas Heidi ja Elina saivat jonkun tukevan melamiehen kolmanneksi pyöräksi mukaansa. Muuten melominen olisi saattanut olla jopa nautinnollista, mutta aaltojen ollessa toista metriä korkeat, jouduin melontakurssin käyneenä puoliammattilaisena antamaan Riikka-poloiselle ankaria käskyjä. "Vaikka kuinka isoa aaltoa pukkaa niin melot vaan niin saatanasti!!!" (Ja itse olin se joka aina peloissaan nosti kädet ilmaan kun vähän pärski…) No, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja tulipahan kova olkapäätreeni tehtyä samalla.

Hyppy tyhjyyteen paatin katolta Monkey Beachilla...

Taustalla Maya Beach (elokuvasta The Beach)

Tyttöjen räpellystä paatilta Maya Beachille

Sutturat

Toisena iltana (viimeinen ilta sutturoiden kanssa) tytöt saivat houkuteltua anan ja okan sushiraflaan. Molemmat olimme sushineitsyitä, joten ennakkoluuloja riitti! Kyseessä oli seisova sushipöytä ja ruokavaihtoehtoja oli lukemattomia. Hinta huikeat 222 b/hlö (4,5 €)! Yllätys oli pojille erittäin positiivinen lukuunottamatta kokonaista pikkumustekalaa, jonka Olli työnsi suuhunsa (tosiasiassa Heidi tunki sen puolipakolla Ollin suuhun) yhtenä kappaleena. Sen mussuttamiseen meni valehtelematta viisi minuuttia ja maku oli aivan kamala. Phi Phillä oli myös toinen sushiravintola, mutta tytöt onnistuivat edellisenä iltana aiheuttamaan siellä kunnon kohtauksen ja heidät ajettiin lopulta huutaen pois, joten totesimme viisaammaksi vaihtoehdoksi tämän toisen raflan.

 

Spiidi onnensa kukkuloilla seisovassa sushipöydässä

Illalla tutustuimme paikalliseen ruotsalaissävytteiseen yöelämäänkin. Ei sitä kuitenkaan kovin kauaa jaksanut, joten valuimme melko hyvissä ajoin takaisin kämpille. Paidattomia happopäitä oli tanssilattialla pari liikaa… Patjoilla täytetty lattia antoi jälleen hyvät unet kuuden hengen taisteluryhmälle ja seuraavana päivänä tunnelmat olivatkin itkuiset ja haikeat (riehakkaat ja iloiset!), kun yhteinen taival pojilla ja sutturoilla sai päätöksen. Kiitämme vielä sutturoita suuresti mitä parhaimmasta ja hauskimmasta matkaseurasta!

Pojat olivat hieman pihalla, kun ei ollut koko ajan tytöt kertomassa, mitä tehdään seuraavaksi. No, ostettiin backgammon. Sutturoiden lähdön jälkeen päätös lähtemisestä eteenpäin kypsyi varsin nopeasti. Seuraavana päivänä (jouluaattona) suuntasimme nokkamme takaisin Koh Lantalle ja sitä kautta suunnitelmissa siinsi Koh Lipe etelämpänä.