Antin ja Ollin matka kohti uusia seikkailuita jatkui taas joulupäivänä. Paskaluukussa vietetyn jouluyön jälkeen tunnelmat olivat odottavat. Matkustusvaihtoehtoja Koh Lipelle oli kaksi: 13h kaikissa mahdollisissa kulkuneuvoissa 900 rähmylää (18 €) tai Turboruoska 675 hevosvoimaa, 1500 rähmylää (30 €) ja 3h. Siinä ei juuri päiväbudjettiselittelyt enää painaneet kun vaaka kääntyi veneen puoleen. Speed Boatin 675 hevosvoimaa pyörivät koko ajan mielessä ja odotimme kämmenpohjat hikisinä paattiin nousua. Odoteltiin siis jo kolmatta kertaa Koh Lantan satamassa uutta yhteyttä ja sataman matkatoimiston nainen alkoi jo hieroa silmiään, kun näki jälleen samat suomipojat pyörimässä satamassa pihalla kuin postilaatikot. Satamassa jonkin aikaa istuskeltiin, syötiin ja arvosteltiin ihmisiä kovaan ääneen kuten aika usein muutenkin, ja sitten Speed Boatin matkaan! Alku lupasi hyvää ja ei siinä salakuljettaja/gangsteri/huumediileri lookalike kuskit juuri löysiä antaneet. Meinasi otsaraja nousta muutamalla sentillä kun keulassa notkuttiin. Koko matka oli mahtavaa tykitystä kaikkien vaappulauttojen jälkeen! Samalla veneellä tavattiin pari suomalaista tyttöä – Elina ja Laura – jotka opiskelivat Singaporessa.

 

Oka ja diilerit speed boatissa..

Speed Boatista keulamaisemaa.

Ensimmäinen asia maissa oli löytää edes jonkinmoinen katto pään päälle tulevaksi yöksi. Oli kuitenkin joulupäivä ja sesonki päällä, joten tiukkaa teki. Ei auttanut kuin lähteä kaikki kamat mukana kiertämään paikkoja läpi…ja herranjumala millainen viidakkomaja lopulta löytyi! Vaikkakin toistaiseksi huumori oli matkan varrella melko hyvin riittänyt, nyt alkoi tehdä tiukkaa. Keskellä viidakkoa pystysuorassa rinteessä keppien varassa nojaava vaja, jonka häiriintynyt sisustus ei juuri jättänyt Ana-Oka –akselille ilon aiheita. Onneksemme kuulimme sivukorvalla syömästä palatessamme, että samanlainen maja ilman viidakon romantiikkaa olisi vapaana myös ihmisten ilmoilla, joten sen enempää miettimättä haimme rinkat viidakosta ja juoksujalkaa uuteen mökkiin. Viidakkomökin isäntä oli joku paikallinen shamaani/poromies, joka ymmärsi vain viittomakieltä. Mutta kyllä heimopäällikkökin rahan päälle ymmärsi, sillä satanen kun lyötiin kouraan niin paha mieli unohtui ja hymy irtosi!

 

Saaren pääkatu..

Ensimmäisen yön vietimme saaren "village" –osassa eli kahden rannan välissä keskellä saarta. Bungalowi oli suhteellisen alkeellinen mutta meille kuitenkin tilanteeseen sopiva. Hinta oli 250 bahtia (5 euroa) yöltä. Jonkin aikaa pyörimme saarella kysellen tulevia majoituksia, mutta sesonki painoi päälle ja varattua oli! Kuitenkin aivan bungalowimme naapurissa oli paikka nimeltä Pooh's bar, joka tarjosi majoituksia mukavan näköisessä rivitalokyhäelmässä. Mentiin kysymään paidattomalta mieheltä, että olisikos kämppää tarjolla ja kerroimme, että viidakkomökki on melkein ainoa vaihtoehto tuleville päiville. Mies katsoi meitä hämmentyneenä ja sanoi: "No no! Don't go to the jungle! In night time there are lions, tigers, elephants and LADYBOYS!" Antin ja Ollin pelonsekaiset katseet kohtasivat. Katsoimme paidattomaan mieheen, toisiimme, mieheen… Kunnes mies repesi nauruun ja sanoi, että voisimme seuraavana päivänä tulla ainakin pariksi yöksi ja riippuen peruutuksista voisimme jatkaa siellä myös pidempään.

 

Meinattiin joutua tonne..

Paidaton mies oli nimeltään Noe, joka omasi varsin omituisen ja sarkastisen huumorintajun. Erittäin hauska tyyppi… Siinä ihmeteltiin vähän aikaa, kun lähes samannäköisiä ponnaripäitä pyöri ympärillämme useampia. Ilmeni, että paikkaa pyöritti kolme veljestä. Paikkaan oli linkitetty myös viereinen sukelluskoulu "Lotus Dive", josta myöhemmin kerrotaan lisää! Huoneiden normaalihinta oli 450 bahtia yöltä, mutta sesonkina hinta oli 650 bahtia (9 euroa/13 euroa). Sukelluskoulun asiakkaat saavat paikassa 15 % alennuksen ja hintaan kuuluu myös aamupala (pari paahtista, pari paistettua kananmunaa ja kahvi/tee). Paikasta löytyi myös pari halvempaa huonetta ja jotkut lainasivat Pooh's barin omia telttoja ja nukkuivat niissä tai jopa pihan riippukeinuissa!

 

"Internet-yhteyskin" paikasta löytyi, mutta sen toiminta saarella, jossa kännykänkin kuuluvuus on vähän niin ja näin, oli käsittämättömän huono. Antin änäri-tulosten seuraaminen hankaloitui siis radikaalisti! Kännyköihin saatiin kuuluvuus parin päivän jälkeen ja Juhanaan välitön linkki. Juhana oli "hieman" kypsänä Penangilla oleiluun (oli ollut yhden päivän yksin), etenkin kun oli venynyt kerrankin yliopistolle ja luentoja ei ollutkaan jonkun paikallisen pyhäpäivän takia, niin se oli viimeinen naula arkkuun! Usko paikalliseen yliopistoon oli jälleen menetetty! Juhana ilmoitti, että on Lipellä seuraavana päivänä…

 

Pannarimesta main streetin varrella!

Pari ensimmäistä päivää Lipellä kului ranta-aktiviteeteissa. Ensimmäisenä päivänä oltiin "takarannalla", jossa ei käytännössä muita ollut kuin me kaksi. Siinä pelailtiin beach ballia (mailat ja pallo), heiteltiin jönkkapalloja, lueskeltiin kaunokirjallisuutta ja kuunneltiin musaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja paratiisisaaren tuntua oli jälleen ilmassa. Löysimme toisena päivänä "päärannalta" mahtavan varjoisan chillauspaikan, joka oli riippukeinuin ja lavetein varustettu, ja paikasta sai vielä kunnon kahviakin! Phi Philtä hankittu backgammon maksoi itsensä nopeasti takaisin. Olimme parin päivän perusteella enemmän kuin tyytyväisiä saarivalintaamme ja päätimme viettää ainakin viikon Lipellä.

Stressaaaaaaaa!!!

Kyllä se Ana siitä lähtee!

 

Rantamaisemaa

Juhana päräytti minivaneilla ja lautoilla (yht. n. 10 h) Penangilta Lipelle 27.12 ja trio oli jälleen koossa! Kultakutrit hulmuten hän taittoi rantaviivassa kävellen matkaa kohti iloisesti beach ballia pelailevia tovereitaan! Jälleennäkeminen oli liikuttava. "Lisävuoteen" hankkiminen kämppään onnistui sadalla bahtilla. Lisävuoteena toimi alusta, jota Suomessa nimitämme peitoksi. Speed Boat –matkalla tapaamamme tytöt harkitsivat Open Water –sukelluskurssin suorittamista ja lopulta heidän päätös kypsyi toteutuksen asteelle Lotus Dive –sukelluskoulussa! Ollille ja Juhanalle kiusaus oli liian kova, joten kurssi oli otettava ohjelmaan 29.12 alkaen! Kurssin hinta oli n. 250 euroa. Antti haistatti luttaukselle pitkät ja keskittyi totaaliseen relaxaatioon riippumatossa. Siinä sivussa Ana tutustui myös pariin aussiäijään ja yhteen meksikaaniin.

Ensimmäinen sukellusmesta, Adang Beach!

 

Kuka sanoi, ettei täällä opiskella!?

..samaan aikaan toisaalla..Ana ja Rubin ottivat, oluen lisäksi, miehestä mittaa shakissa juurikin täällä..

Sukelluskurssimme opettajana toimi hollantilainen rapalanaama, Ronny. Muita Lotus Divessa työskenteleviä sukeltajia olivat ärsyttävän naurun omaava, juttujen perusteella lapsen tasolle jäänyt Alex ja 5 askia röökiä päivässä polttava vanha kettu Bob. Ronny oli myös aika häiriintynyt tapaus, mutta kun itse sukellustouhuihin päästiin niin hänen otteensa jämäköityi. Ensimmäisen päivän aikana teimme muutamia taitoharjoituksia veden alla ja sukelsimme kaksi sukellusta. Mukana oli kolmen saksalaisen pojan joukko, joista laihin kaveri joutui jättämään melkein heti leikin kesken. Taisi vesi olla pulkannarulle liian kylmää…

 

Sukellusgurut Ronny ja rööki-Bob

Kurssi osoittautui työläämmäksi kuin ensi alkuun olimme luulleet. Ensimmäisenä päivänä oppikirjan ja tehtävien kanssa vierähti pitkä tovi iltaan asti. Toisena päivänä teimme jälleen jonkin verran "skillssejä" ja pari sukellusta. Illalla taas opiskeltiin. Juhana oli jo aiemmin sukellellut Thaimaassa, mutta minulle kokemus oli aivan uusi ja täytyy myöntää, että jäin heti koukkuun. Koh Lipen vedet ovat uskomattoman kauniit; mahtavia koralleja, kaloja ja muita mereneläviä sekä kirkasta vettä!

Sukellukset huippuammattilaiset

Viimeinen sukelluspäivä alkoi hieman omituisesti. Olli ei saanut juuri nukuttua vatsakipujen takia ja lopulta alkoikin kunnon vessaralli! Eipä siinä kuitenkaan juuri vaihtoehtoja jäänyt sillä kurssi oli perisuomalaisen jääviyden takia pakko runtata loppuun 2006 vuoden puolella. Kaikki meni ihan mukavasti kunnes ruokailu eräällä saarella oltiin saatu päätökseen. Muutaman tunnin auringonlämmössä muhineet kanakastikkeet tekivät millimetrin tarkkaa työtä lopulta molempien poikien vatsaonteloissa. Ensin Olli joutui jättämään kirjallisen loppukokeen kesken long tail boat matkan ja pari minuuttia myöhemmin myös Juhanan ilme muuttui synkemmäksi. Armoton kipu oli mahassa, mutta väkisin taisteltiin seuraavalle sukelluspaikalle ja sitten se tapahtui. Kaksi suomalaista miestä ponkaisevat veteen kuin ohjukset ja salamannopeasti uimahousujen evakuointi jaloista ja ei muuta kuin ra-ta-ta-ta-ta-ta-ta!!! Hätä ei todellakaan lue lakia! Tämän toimenpiteen ansioista saimme viimeisenkin sukelluksen kunnialla päätökseen. Loppukokeet tehtiin Lotus Divella, kun olimme rantautuneet ja sertifikaatit oli taskussa! Ei muuta kuin uuden vuoden viettoon!

 

Mä oon niiiiiin rikki! Väsyneenä sukeltamisesta ja ripuloinnista...

Antti oli poikien sukelluspäivinä hörhöillyt ympäri saarta, ottanut lunkisti kahvia juoden vakkaripaikassamme. Uuden vuoden aattona hän tapasi miehen Meksikosta nimeltään Rubin. Päivä kului lähinnä perusläppää hiettäen ja Koh Lipeä hehkuttaen. Rubin majoittui myös Pooh's barissa, mutta vielä vaatimattomammin kuin me. Pihan riippumatossa! Niin tosiaan, unohdimme mainita, että jouduimme vaihtamaan kämppämme yli puolta halvempaan luukkuun 30.12, koska saamarin turistit tulivat sittenkin varaamiinsa kämppiin! Yhteisvessat ja -suihkut sekä valurautasänky kuuluivat muutaman päivän fasiliteetteihimme, mutta eipä se juuri haitannut…

 

Tuhansille faneillemme HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

Rubinin matkakaverina oli jaappanialainen poika Yuzi, joka myös oli seurueessamme uuden vuoden aaton. Syötiin kunnon setit Pooh's barissa, katsoimme paikallista tanssiesitystä ja otimme rennosti. Tosi hauskoja kavereita olivat sekä Rubin että Yuzi, Rubin tosin oli se, joka puhui. Tästä jatkoimme rantaan ja suomen tytöt liittyivät seurueeseemme, jonka jälkeen suuntasimme kulkumme keskelle viidakkoa, Jungle Bariin. Jungle Barissa oli ihan jees meno, myös sukellusopettajamme Ronny kunnioitti paikkaa läsnäolollaan, "pieni" nälkä päällä! Paluu kotiinpäin oli mielenkiintoinen. Ensimmäisen polku ei tuottanut tulosta, sillä siellä ei nähnyt yhtään mitään ja joku öhkömönkiäinen puraisi Ollille vekin varpaaseen. Tämä tapaus sai Elinan ja Lauran suunniltaan, joten seurasimme erästä porukkaa toista polkua. Olli säilytti vielä toistaiseksi henkensä…

Juzi, Rubin, Ana, Laura, Elina ja Juhana fiilistelemässä uutta vuotta

Ja sitten vielä se kotimatka..oli taas kerran melkoinen setti. Koh Lipeltä lähdettiin lautalla ensin rannikolle Pakabaraan, sieltä Hat Yaihin josta lopulta Penangille. Jumankauta heti se lauttamatka..sellainen kalastuslaivan näköinen lautta ahdettiin ääriään myöten täyteen jengiä. Ristiaallokossa lautta vaappui jo siihen malliin, että sydän kylmänä odoteltiin koska tuikataan liivit päällä mereen. Ihmetystä herätti se, että miten paikalliset voivat rakentaa näin luokattomia purkkeja. Vastaus tulikin noin 2km ennen satamaa, jolloin viereen purjehti toinen rähjä. Aluksessa oli niin rankasti ylipainoa, että 30 henkeä jouduttiin purkamaan toiseen veneeseen, jotta lautta ei narahtaisi sataman ratsiassa.

Lisäpaino lautalta purettiin ratsian pelossa juurikin tuonne!

Lautalta selvittiin hengissä. Parbabassa alkoikin välittömäsi tapahtua. Olimme varanneet minivanikyydin Hat Yaihin, josta seuraava minivani kyyditsisi meidät Penangille. Kävi kuitenkin selväksi, että minivaneja ei ollutkaan juuri nyt vapaana. Siinä sitten taas venailtiin, että bussillako oikein päästään nätisti suorittaan siirtymää. NO EI IHAN! Kehiin kaarsi jokin vanha katettu pyörällinen esine. Ei mitään, kuulemma safety driver ja kaikkee, joten kamat kyytiin ja menoksi. Perus 120km/h, torvi pohjassa 2,5h ja oltiin Hat Yaissa. Siellä koko porukka oli jo niin rikki, että viimeinen etappi kylähullun kyydissä Hiacella ei oikein tuntunut missään. Ainoa ihmetyksen aihe matkalla oli, että kuinka perus Hiace voi ottaa, 9 ihmistä ja kaikkien rinkat päällä, motarilla yli 140km/h nopeuden. Viitisen tuntia kohellusta ja oltiin Penangilla.

 

Todellinen rähjä

Tähän loppuun voisimme vielä lyhyesti kommentoida paikallisia ihmisiä ja palvelun tasoa Koh Lipellä. Eräs suuria vihan purkauksia tuottava asia olivat LB:t eli ladyboyt. Emme vieläkään käsitä miten niinkin pienelle saarelle on eksynyt niin monta väärillä värkeillä syntynyttä tapausta. Uskokaa pois, yritämme olla erittäin suvaitsevaisia ja ottaa ihmiset vastaan sellaisina kuin he ovat, mutta rajansa kaikella! Saaren lihaksikkaimman paikallisen miehen nimi oli Lily. WTF?! Lily?! Lily with a willy! Meidän lempiravintolammekin muutti yllättäen mainettaan, kun kielitaidottomalle transutarjoilijalle ei mennyt sitten millään jakeluun kouluenglannilla ruokien tilaaminen. Tokaisimme hänelle suutuspäissämme, että olisit saamari laittanut ne sukupuolenvaihdosleikkausrahat kielikurssiin! Hörhö!